     |
Naisiin kohdistuva väkivalta on maailmanlaajuinen ongelma ja ihmisoikeusloukkaus, joka on este sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumiselle yhteiskunnassa. Sitä esiintyy kaikissa yhteiskunnissa ja yhteiskuntaluokissa, ja kuka tahansa nainen voi kokea väkivaltaa riippumatta iästä, uskonnosta, kansallisuudesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta. Naiset kohtaavat väkivaltaa useimmiten nykyisten ja entisten kumppaneidensa taholta, lähisuhteissa sekä työpaikoilla. Myös seksuaalinen väkivalta, prostituutioon pakottaminen ja naiskauppa ovat vakavia ihmisoikeusrikkomuksia. Lähisuhdeväkivallalla tarkoitetaan läheisissä suhteissa (sukulaisuus-, seurustelu-, ystävyys- ja tuttavuussuhteet) tapahtuvaa väkivaltaa. Lähisuhdeväkivallan yleisin muoto on parisuhdeväkivalta, joka viittaa avioliitossa, avoliitossa tai seurustelusuhteessa tehtävään väkivaltaan. Väkivalta lähi- ja parisuhteissa ei ole yksityisasia vaan rikos, jolla on vakavia seurauksia väkivallan uhrin fyysiselle ja henkiselle terveydelle. Naisiin kohdistuva väkivalta sisältää ainakin seuraavia piirteitä:
(YK:n neljännen maailmankongressin Pekingin julistus 1995 § 114.) Parisuhdeväkivalta Naisiin kohdistunut väkivalta 2005 -tutkimuksen mukaan naisten kokema parisuhdeväkivalta on Suomessa melko yleistä. Tutkimukseen vastanneista 18–74 -vuotiaista naisista noin joka viides oli joutunut parisuhdeväkivallan (fyysisen väkivallan, väkivallalla uhkailun, seksuaalisen väkivallan tai uhkaavan käyttäytymisen) kohteeksi nykyisessä parisuhteessaan. 17,6 % naisista oli kokenut fyysistä väkivaltaa sen hetkisen kumppaninsa taholta. Tutkimukseen osallistuneista 49 % oli kokenut väkivaltaa vähintään kerran entisessä suhteessaan. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan Suomen toiseksi yleisin henkirikostyyppi on tilanne, jossa entinen tai nykyinen parisuhdekumppani surmaa naisen. Vuosina 2003 – 2007 surmatuista yli 15-vuotiaista naisista noin 70 % joutui parisuhdekumppaninsa surmaamaksi. Suomessa kuoleekin vuosittain n. 20–26 naista parisuhdeväkivallan seurauksena. Parisuhdeväkivalta voi ilmetä monenlaisin tavoin. Se voi olla mm.
Poliisin tilastojen mukaan naisiin kohdistunut parisuhdeväkivalta on lisääntynyt 2000-luvulla. Kasvu voi viitata siihen, että väkivalta on yleistynyt tai että perheväkivallasta ilmoitetaan poliisille aiempaa herkemmin. Poliisi on myös tehostanut perheväkivaltatyötään, mikä saattaa lisätä tehtyjen rikosilmoitusten määrää. Suomessa ei ole vielä olemassa tutkimusta, jossa kartoitettaisiin erityisesti miesten kokemaa parisuhdeväkivaltaa. Kansallisten uhritutkimusten mukaan naisiin kohdistuva perheväkivalta on vähentynyt hieman viimeisen 25 vuoden aikana. Täsmällisen kuvan saaminen parisuhdeväkivallasta on kuitenkin vaikeaa, koska tutkimus- ja tilastointiperusteet ovat vaihtelevia ja ilmiötä salataan edelleen. Esille saadut luvut kertovat joka tapauksessa ongelman vakavuudesta: kyseessä ei ole marginaalinen ilmiö vaan ongelma, joka kuuluu huomattavan monen naisen arkipäivään. Parisuhdeväkivalta uhrin näkökulmasta Parisuhdeväkivallasta vaietaan usein. Neljä naista kymmenestä ei kerro kokemastaan väkivallasta kenellekään. Väkivaltaa kokeneista naisista kolmannes hakee apua viranomaisilta (esim. poliisilta, sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunnalta sekä turvakodista) ja samoin kolmannes etsii tukea ystäviltään, omaisiltaan ja työtovereiltaan. Väkivallasta puhuminen sekä kuulluksi ja ymmärretyksi tuleminen ovat ensiaskeleita väkivallasta selviytymiseen. Ulkopuolisen voi olla vaikea ymmärtää, miksi nainen ei aina jätä väkivaltaista puolisoaan. Tilanteen jatkumista voidaan pitää jopa naisen omana syynä. On kuitenkin olemassa monia syitä siihen, miksi väkivaltaisesta suhteesta irrottautuminen on vaikeaa. Nainen voi hävetä väkivallan kohteeksi joutumista ja uskoa olevansa itse syyllinen väkivaltaan. Hän voi pelätä, mitä mies tekee suhteen päättymisen jälkeen: mies on saattanut uhata väkivallalla paitsi naista, myös tämän sukulaisia, lapsia, lemmikkejä tai omaisuutta. Nainen voi rakastaa edelleen kumppaniaan, koska tämä ei ole kaiken aikaa väkivaltainen. Väkivallan kokeminen heikentää itseluottamusta ja kykyä päätöksentekoon, ja nainen voi kokea olevansa tilanteessaan aivan yksin. Parisuhdeväkivalta ei ole koskaan hyväksyttävää ja vastuu väkivallasta on aina sen tekijällä. Väkivalta aiheuttaa uhrissa paitsi pelkoa, ahdistusta ja masennusta, myös fyysisiä vammoja. Toisinaan uhri voi olla hengenvaarassa. Fyysinen ja seksuaalinen väkivalta ovat rikoksia, joilla on vakavia seurauksia uhrin hyvinvoinnille. Sekä parisuhdeväkivallan uhreille että tekijöille on kuitenkin tarjolla palveluita, joiden avulla väkivallan kierre pyritään katkaisemaan. Väkivaltaisesta parisuhteesta irrottautumiseen tarvitaan usein runsaasti aikaa, apua ja tukea. Lähteet:
|